Kalkkikiviluolat Suomessa ovat harvinaista hupia, ja märät luolat suunnilleen yhtä harvinaisia. Sipoossa sijaitseva Hulubergsgrottan on kuitenkin molempia. Se on ainoita (ellei ainoa?) luola Etelä-Suomessa, jossa perälle asti mennäkseen on hyvä olla märkäpuku mukana.

Luolaharrastajat saapuvat

Etelä-Suomen luolaharrastajat äkkäsivät luolan kartalta loppuvuodesta 2011, ja vielä saman talven aikana ensimmäinen seurue kävi paikan päällä tutkimassa. Lumen ja pakkasen läpi taivallettiin puolitoista kilometriä umpimetsässä, ja kun luola viimein löytyi, siellä oli niin paljon jäätävää vettä, että sisälle oli asiaa vain kuivapuvussa. Tämän retken valokuvatodisteet innostivat harrastajat lisätutkimuksiin keväällä ja kesällä.

Kun talvi oli ohitse ja vedenpinta laskenut, paikalle saapui virkistyspäivää viettävä joukko IT-ammattilaisia Luonnontieteellisestä keskusmuseosta katsomaan ihan oikeaa luolaa. Luolan perältä löytyikin ahdas kolo, joka oli ollut talvella veden alla ja jonka läpi seurueen luolaharrastaja änkeytyi. Suunnattomaksi hämmästykseksi tämä kolo ei ollut välittömästi päättyvä umpikuja, vaan sen takaa paljastui toinen kammio, joka oli puoliksi veden täyttämä.

Hulubergsgrottan luolan rakenne

Hulubergsgrottan sijaitsee kokonaisuudessaan vaaleassa kalkkikivessä. Sen kartoitti 80-luvun lopulla Veli-Pekka Salonen GTK:n luolakartoitusryhmästä (nykyään geologian professori Helsingin yliopistolla), mutta toki sen olemassaolo on tiedetty jo aikaisemmin. Sitä on käytetty sota-aikana varastona, ja arvellaan, että sitä on laajennettu ihmistoimin. Nykyään luola on rauhoitettu.

Tarkkaa mittausta luolasta ei ole tiettävästi tehty, mutta pituutta taitaa olla molemmat kammiot yhteenlaskien vajaat 20 metriä. “Tasainen katto ilmentää muinaista vedenpintaa, todennäköisesti pohjaveden muinaista pintaa tai Itämeren alkuvaiheen tasoa, mutta se voi olla myös vanhempi ilmiö”, Salonen kertoo.

Retkeilijän Hulubergsgrottan

Hulubergsgrottanin lähin parkkipaikka on Juvaksentien varressa. Tieltä suunnataan nimeämättömälle etelään menevälle hiekkatielle, ja tämän tien kääntyessä itään poiketaan metsään lähtevälle polulle. Luolalle on muutaman sadan metrin kävely metsää ja pellonreunaa pitkin, itse suuaukko löytyy matalan kallion vieressä olevasta painanteesta. Suuaukolle asti ei varsinaisesti johda polkua, joten löytäminen edellyttää haeskelua tai GPS:n käyttöä. Sisäänkäynti on kuitenkin selkeä ja tilava aukko, josta aikuinen mahtuu hyvin kontaten.

Ulompi kammio on ainakin kesäisin ja kuivalla säällä mainio retkikohde koko perheelle. Talvella tai todella märällä säällä siellä on vettä tai jäätä, eikä sinne ole asiaa ilman järeää varustusta tai äärimmäistä seikkailija-asennetta.

Ulomman kammion päästä löytyy muta- tai vesipohjainen ahdas kolo, joka houkuttelee innokkaampaa harrastajaa. Siitä alkaa ahdas, tukalasti kääntyvä änkiö, joka johtaa luolan sisempään kammioon. Änkiö voi olla haastava todella isokokoiselle tai pitkäraajaiselle, ja pohjalla oleva vesi tuo lisähaastetta.

Änkiön toisella puolella on kammio, joka on yksi Etelä-Suomen ainutlaatuisimmista. Se on useita metrejä pitkä, pari metriä leveä, reilun metrin korkea, ja puoliksi veden täyttämä. Katto on hämmästyttävän tasainen ja vaalea, ja äänimaailma on kumean vetinen. Pidemmälle meneminen edellyttää veteen konttaamista. Kammiosta hienoja valokuvia haluavan kuvaajan malli alkaa äkkiä kaivata märkäpukua, koska vesi on kesälläkin jääkylmää.

Luola jatkuu vielä pidemmälle toisesta kammiosta. Katto kohtaa madaltuessaan vedenpinnan, mutta eteenpäin lähtee veden täyttämä ehkä juuri ja juuri ryömintäkokoinen käytävä. Käytävän päätä ei ole vielä saavutettu. Periaatteessa tämä houkuttaisi lisätutkimuksiin, mutta käytännössä veden täyttämä ahdas reitti tuskin päättyy ilmataskuun. Tunneliin olisi hengenvaaralliselta vapaasukeltaa, ja se tuntuu hieman liian ahtaalta sukellusvarusteilla tutkittavaksi.

(Hulubergsgrottanin läheltä löytyy myös geokätkö, jonka nimi on niinikään Hulubergsgrottan. Kyseessä on kuitenkin premium-kätkö, emmekä ole saaneet selville mitä se pitää sisällään. Tämän selvittäminen jätettäköön harjoitukseksi premium-kätköilijöille.)

Dare Talvitie

Kirjoittaja haaveilee kauko-ohjattavasta sukellusveneestä, jonka voisi lähettää tunkeutumaan syvemmälle luolaan.

Lähteet:

Suomen luolat, Kejonen, Kesäläinen, Kielosto, Lahti ja Salonen; 2015

Juttu ja luolan koordinaatit on alunperin julkaistu Suomen luolaseuran jäsenlehdessä Luola III 2015