Luolaretki ulkomailla

Suurempiin luoliin tutustuminen edellyttää luolakamojen pakkaamista kapsäkkiin ja matkaa ulkomaille. Luolaretkeily ulkomailla on hyvä tapa tutustua paikkallisiin harrastajiin ja kartuttaa luolakokemusta.

Maailmalla on kasapäin kaupallisia onkaloita, jotka on muokattu turistikohteiksi. Jos turistioppaat mainostavat opastettuja luolaretkiä tai tilaisuuksia käydä luolassa, kyse on tavallisesti tällaisesta kaupallisesta näytösluolasta (show cave). Näissä käyminen ei vaadi sen enempää valmisteluja tai osaamista. Jos mielii lähteä omaa osaamista ja itsenäistä panostusta vaativalle retkelle luonnontilassa olevaan luolaan ulkomaille uskomme näistä vinkeistä olevan apua.

(Artikkeli on laadittu pääasiassa Euroopan luolaolojen pohjalta.)

Vaadittu taitotaso

Ennen suurempiin luoliin lähtemistä on hyvä tietää, mihin on päänsä pistämässä ja hankkia perustiedot toiminnasta. Ainoastaan Suomen luolissa retkeily ei tarjoa tähän riittävää valmiutta – meidän luolamme ovat maailman tasolla todella pieniä ja yksinkertaisia. Jonkinlaisen kuvan luolaretkistä saa kirjoista. Suomen luolaseura järjestää myös koulutusta itsenäiseen luolatoimintaan tarvittavista perustaidoista.

”Itsenäinen luolatoiminta” ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita ”retkeilyä ilman opastusta”. Monet maailman luolista ovat yksinkertaisesti niin sokkeloisia tai muuten hankalia, ettei aloitteleva harrastaja voi lähteä niihin seikkailemaan ilman paikallista opasta. Itsenäinen retki tarkoittaa, että mahdollisen oppaan rooli on esitellä paikallisen luolan erityispiirteitä ja suunnistaa, mutta jokaisen mukana olevan luolaharrastajan on osattava itse perustaidot luolassa toimimisesta ja oltava asianmukaisesti varusteltu.

Kaikki luolat eivät suinkaan vaadi opasta mukaan. Yleensä paikallisilta luolakerhoilta ja harrastajilta saa tietoa, onko jokin luola tutkittavissa omalla tiimillä, vai kannattaako sinne pyytää joku paikallinen opastamaan.

(Tämän tekstin kirjoittaja teki ensimmäiset retkensä oikeasti sokkeloiseen luolaan, märkään karstiluolaan ja köydellä laskeutumista vaativaan luolaan pelkän kirjaoppimisen perusteella vuotta ennen kuin edes tapasi kokeneempia luolaharrastajia.)

Alkuasukkaiden kanssa viestintä

Luolaretki ulkomaille on hyvä pohjustaa yhteydenotolla paikallisiin luolaharrastajiin. Heiltä saat kuvan siitä, missä luolissa kannattaa käydä ja mikä varustus ja taitotaso on tarpeen, samoin kuin tiedon mahdollisista opastarpeista. Paikallisilta saat myös tietoa vallitsevista retkeilyä koskevista säännöistä, pääsyrajoituksista, lupa-asioista ja muista retkeesi vaikuttavista seikoista.

Kohteiden valinta kannattaa tehdä yhdessä paikallisten kanssa. He osaavat kertoa minne voi mennä, miten se onnistuu ja mitä tarvitaan mukaan. Lisäksi he osaavat kertoa, minne kannattaa majoittua ja missä voit retken jälkeen kuivatella varusteitasi. Ainakin Britanniassa monilla luolaseuroilla on käytössään omia luolamökkejä, joissa harrastaja voi yöpyä huokeaan hintaan samanhenkisessä seurassa.

Siellä täällä (kuten Ruotsissa ja Norjassa) luolat ovat avoimia kenelle tahansa, jota kiinnostaa niihin mennä; toisissa paikoissa (kuten Britanniassa) useimmat luolat sijaitsevat yksityisillä mailla ja/tai lukkojen takana.

Kannattaa huomata, että jokamiehenoikeudet ovat Pohjoismaissa Euroopan laajimmat, ja siksi liikkuminen luonnossa ilman erillistä lupaa saattaa meistä tuntua itsestään selvältä, mitä se monessa muussa paikassa ei ole. Jotkut maat (esim. Puola) myös edellyttävät tulijoilta osoitettua perusosaamista tai jäsenyyttä luolaseurassa. Tämä on yksi hyvä syy olla Suomen luolaseuran jäsen.

Joihinkin luoliin tai joillekin retkille ei voi lähteä ilman erityistä vakuutusta. Suomalaisten vakuutuksien käyttökelpoisuus luolakäyttöön on vielä selvityksen alla. Toistaiseksi suuriin ongelmiin vakuutusten kanssa ei ole törmätty, mutta pari kertaa on jouduttu ottamaan väliaikainen paikallisvakuutus jotta luolaan pääsisi.

Säätö: aikataulutus ja majoitus

Luolaretki vie paljon aikaa. Vaikka maan alla vietettäisiin vain neljä tuntia, voi alkuvalmisteluihin helposti upota pari tuntia ja jälkihoitoon vielä enemmän. Suuremman luolaohjelman sisällyttäminen päivään tarkoittaa yleensä, että sinä päivänä ei sitten paljoa muuta tehdäkään. Erityisesti on huomioitava, että luolassa möyrintä on vasta-alkajalle raskasta puuhaa. Kun luolasta on päässyt takaisin ylös ja ulos (ekstaattisen riemun vallassa tietysti), ei energia välttämättä riitäkään kuin syömiseen ja varusteiden kuivumaan ripustamiseen.

Hyvät majoitusolot ovat elintärkeät. Paras majoitus sijaitsee mahdollisesti lähellä luolaa tai kulkuyhteyksien varrella, ja on luonteeltaan sellainen että siellä voi tehdä retken alkuvalmistelut sekä loppusiivouksen (varusteiden pesu). Luolaseurojen omat majat ajavat tämän tehtävän mainiosti, erilliset vuokrattavat mökit ja huoneistot samaten. Leirintäalueetkin menettelevät, mutta teltan pystytys raskaan luolaretken jälkeen on aika kuluttavaa puuhaa. Retkeilymajat ja hotellit saattavat katsoa karsaasti luolasta palaavaa retkikuntaa, joka ripustaa kuivumaan älyttömän kasan mutaisia ja niljaisia luolavermeitä.

Suomen luolaseura auttaa!

Jos olet suunnittelemassa luolaretkeä ulkomaille ja koet olosi epävarmaksi, ota ihmeessä yhteyttä kotimaasi hienoon luolaseuraan, joka voi antaa käytännön neuvoja ja henkistä tukea. Lue myös usein kysytyt kysymykset.

Kalkkikiviluolissa on hienoja kalsiittimuodostumia, jotka ovat yllättävän hauraita. Myös jalanjäljet ja jopa kämmenistä irtoava rasva voivat tehdä tuhoja. Huomioi punaiset varoitusnauhat äläkä ylitä niitä. Ulkomaiden suurista luolista löytyy myös ikuiseen pimeyteen ja ravinnon vähyyteen sopeutuneita lajeja. Niiden hengissä pysyminen perustuu äärimmäisen niukkaan liikkumiseen, joten pienikin hätistely ja häirintä suistaa ne nälänhädän partaalle. Älä häiritse herkkää tasapainoa.

Seikkailu odottaa