Luolassa käytetään sinne suunniteltuja varusteita
Suomen luolissa pärjää kevyemmälläkin varustuksella. Yleensä kypärä, otsalamppu ja ryvettymistä sietävät vaatteet riittävät. Ulkomaille suurempiin luoliin lähdettäessä varusteisiin on kuitenkin kiinnitettävä enemmän huomiota.
Kypärä suojaa päätä
Pää on hyvä suojata kolhuilta ja tippuvilta irtokiviltä kypärällä. Kypärässä tulee olla leukahihna, jotta se pysyy päässä asennosta tai satunnaisista kolhuista riippumatta. Lisäksi kypärän valintaan vaikuttaa se, että siihen pitää saada kiinnitettyä otsavalo.
Kypärän on hyvä olla hyvin istuva ja sitä on hyvä pitää päässä koko ajan. Kypärä otetaan luolassa pois päästä vain, jos sen kanssa ei millään mahdu läpi ahtaikosta.
Luolailuun sopivia kypäriä valmistaa esimerksi Petzl. Luoliin sopivia kypäriä saa hankittua esimerkiksi kiipeilytarvikeliikkeistä tai hyvin varustelluista urheiluvälinekaupoista. Oleellista on kovamuovinen pinta, koska kypärä tulee ottamaan kontaktia kallioperään lukemattomia kertoja. Se suojaa naarmuilta ja kopautuksilta ja kolhuilta. Styroxista tai muista kevyistä naarmuuntumista kestämättömistä materiaaleista valmistettu kypärä ei luolailun kolhusuojana kestä.
Jalkineiksi kelpaavat hyvin istuvat kumisaapaat
Luolailussa käytetään useimmiten jalkineina kumisaappaita. Niiden etu esimerkiksi lenkkitossuihin verrattuna on edes kevyt nilkkojen suojaus kolhuilta. Hyvin istuvat pohjakuvioidut kumisaappaat tarjoavat myös hyvän pidon luolassa liikuttaessa. Saappaan varren pituus on makukysymys, eikä sillä ole Suomessa paljoakaan merkitystä (paitsi talvella hangessa). Ulkomailla pitkävartiset saappaat hörppäävät vettä harvemmin (mutta lopulta kuitenkin). Lyhytvartiset puolestaan on näppärämpi tyhjentää nostamalla kantapää taivasta kohden. Ulkomailla suosittelemme aina saappaaseen neopreenisukkaa (sukellussukka), niin ei tuo vesi niin vaivaa.
Saappaat eivät saa olla liian isot tai hölskyä jalassa, koska tällöin niillä ei saa vakaata otetta lattiasta tai seinästä.
Joissain retkeilykumisaappaissa (kuvassa) on jäykistetty pohja. Alla kirjoittajan ihan kelvolliset jalkineet.
Lisätietoa: Kengän pohjan pehmeydestä ja jäykkyydestä olisi paljonkin sanottavaa. Mitä pehmeämpi kumipohja, sitä parempi on tietenkin pito, ja mitä jäykempi pohja sitä enemmän kenkä tukee jalkaa, mikä on lohkareilla kiivetessä joskus ihan kivaa. Jäykkä maltillisen pehmeä pohja onkin hyvä kompromissi. Kiipeilytossut puolestaan sopivat (luolissakin) haastaviin liideihin, mutta niillä ei parin kolmen tunnin luolarymyämistä tehdä.
Luolassa voi käyttää myös erityisiä kanjonointikenkiä (suuniteltu purojen muodostamissa kanjoneissa seikkailuun) tai jopa vaelluskenkiä (suunniteltu tukemaan nilkkaa). Vaelluskengät eivät kuitenkaan ole paras mahdollinen ratkaisu: Luolassa ryömiessä ja kiivetessä kaipaa usein nilkan liikkuvuutta. Lisäksi kenkien nauhat, ulkonevat metallihaat ja lenkit voivat aiheuttaa vaaratilanteita, jos ne takertuvat kiinni väärässä paikassa. Vaelluskengät eivät myöskään kestä kulutusta ja teräviä kiviä yhtä hyvin kuin kumisaapas ja nauhoissa on työtä. Joidenkin kenkien liimaukset ja ompeleet myös heikkenevät vedestä ja mudasta.
Vältä puuvillasukkia, sillä ne ovat todella kylmät kastuessaan.
Luolahaalarit pitävät lämpimänä ja puhtaana
Päällimmäiseltä vaatekerrokselta vaaditaan kestävyyttä ja usein myös vedenpitävyyttä. Päällyshaalarin tehtävänä on suojata alempia kerroksia, vähentää niihin pääsevän veden määrää, vangita ruumiinlämpöä, pitää loitolla veto ja kura sekä tarjota ylimääräistä kitkaa tarvittaessa. .
Suomen luolissa pärjää hyvin millä tahansa haalarilla, tai käytännössä millä tahansa ulkoiluun soveltuvilla vaatteilla, joiden reikiintyminen ja ryvettyminen ei ole ongelma. Vaatteiden kannattaa olla hyvin istuvat, koska mukana roikkuva löysä kangas takertuu helposti terävään graniittiin (yms) ja on huomattava haitta ahtaista paikoista änkeydyttäessä. Muutenkin kannattaa välttää vaatteita, joissa on ylimääräisiä nauhoja, remmejä tai muita liehakkeita, jotka voivat tarttua kiinni kiviin.
Keskieuroopan kalkkikiviluolissa luolailija törmää usein virtaavaan veteen. Tällöin päällysvaatetukselta vaaditaan enemmän. Varsinaiset luolaharrastajien käyttämät haalarit ovat yleensä joko corduraa tai PVC:tä. Cordura on kestävä nylonsekoite, joka tuntuu kuivana käsiteltäessä hieman paperiselta. Cordura on haalarimateriaalina vähemmän hiostavaa kuin PVC. PVC:n ehdottomia etuja ovat kuitenkin, että muta ei tartu siihen ja se on vedenpitävä ja joustavampi kuin cordura. Pysyy vesi ulkona ja hiki sisällä. Huollollisesti näissä kahdessa haalarityypissä on yksi iso ero: PVC-haalari täytyy paikata välittömästi, kun siihen ilmestyy repeämä, ettei repeämä pääse leviämään. Cordurahaalarin voi paikata ehtiessään, jos haluaa, sillä corduran repeämät eivät leviä. Cordurahaalari on yleispätevä valinta kaikkiin muihin paitsi kaikkein vetisimpiin mutarööreihin.
Yksinkertaistetusti kuivissa luolissa luolailevalle harrastajalle cordura on mitä oivallisin, kun taas poikkeuksellisen märkään halajavalle suositellaan PVC:tä ja joissain todella vetisissä tapauksissa jopa neopreenimärkäpukua. Luolaseuran ulkomaanretkillä cordura on oikea valinta (joskin halpoja puuvillahaalareitakin on käytetty). Lue alempaa suosituksemme välikerrastosta.
Märkäpuku pitää lämpimänä vedessä
Jos luolassa joutuu uimaan pidempää matkaa tai oleilemaan pitkiä aikoja vedessä, on neopreenimärkäpuku ehdoton hypotermian välttämiseksi. Luolailussa pärjää usemmiten haalarimallilla, jossa vetoketju on edessä helpottamassa lämpötilan säätelyä. Neopreeniasu on tosiaan vedessä aivan ihana, mutta kuivassa halkeamakiivetessä se paljastaa hengittämättömyytensä. Niin sanottuun ”kuivaan luolaan” (vastakohtana luolasukellukselle) ei oikeastaan ole mitään asiaa sellaisessa neopreeniasussa, jonka vetoketjua ei voi itse avata.
Märkäpuvussa olisi hyvä olla vahvikkeet polvissa ja kyynärpäissä (esim. kanjonointimärkäpuku) ellet halua käyttää irrallisia vahvikkeita.
Polvisuojat vaimentavat iskuja polviin
Luolissa käytettävät polvisuojat ovat pääsääntöisesti pehmeitä neopreenisuojia, joissa voi olla erilaisia pinnoitteita (esim. kumia). Pehmeitä suojia käytetään haalarin päällä suojaamassa samalla niin haalaria kuin polviakin.
Suojia löytyy monenlaisia versioita ja kokoja, lisäksi osassa on säätömahdollisuus. Kalliimmissa polvisuojissa on voi olla parempi pinnoite ja säädettävät remmit. Pinnoitetut suojat kestävät huomattavasti kauemmin ja ovat usein myös hieman paremmin suojaavia. Lisäksi pinnoite antaa mainion pidon liukkaalla kivellä ja mahdollistaa polvien käytön esimerkiksi kiivetessä.
Kovatkin suojat suojaavat polvia teräviltä kiviltä. Kovien suojien pito on kuitenkin huono; ne luistavat kivien päällä ja tekevät etenemisestä ahtaissa paikoissa haastavaa. Suosittelemmekin luolakäyttöön suunniteltuja pehmeitä suojia kovamuovisten polvisuojien sijaan.
Välikerrasto
Välikerrasto toimii lämmittävänä eristeenä (ja aluskerrasto pitää ihon kuivana). Välikerraston materiaalin tulee pitää sinut lämpimänä kosteanakin koska luolissa on tuota vettä ja kosteutta ihan riittämiin tai sen pitää kuivua nopeasti. Yleensä välikerrastona käytetään fleecestä valmistettuja vaatteita tai kokohaalareita. Villan tunnettu ominaisuus on, että se lämmittää märkänäkin, mutta se toki painaa aika paljon, kun taas fleece valuu kuivaksi ”odottaessa”. Tämän vuoksi suosittelemme fleecehaalaria.
Vältä välikerrastossa puuvilla, sillä se on kylmä kastuessaan.
Aluskerrasto
Aluskerraston tehtävä on johtaa kosteutta pois iholta. Sen täytyy olla materiaalia, joka ei kosteanakaan tunnu kylmältä ja joka kuivuu nopeasti. Aluskerrasto ei välikerraston tavoin voi näin ollen olla puuvillaa. Aluskerraston virkaan sopivat mainiosti ulkoiluun tarkoitetut tekniset- tai merinovillakerrastot.
Älä käytä aluskerrastossa puuvilla, sillä se on kylmä kastuessaan.
Luolavyö
Vaikka ilman kunnollista luolavyötäkin selviää, se helpottaa elämää siinä määrin, että sen hankintaa voi pitää perusteltuna.
– Kantamansa luolasäkin (esimerkiksi henkilökohtainen tarvikesäkki tai ryhmän köysisäkki) voi kiinnittää vyöhön narulla, jolloin riski säkin hukkaamiseen (tiputtamiseen kuiluun) pienenee. Säkkiä voi myös vetää perässään joissakin ryöminnöissä (vaikka siinäkin on riskinsä).
– Mikäli toinen luolailija tarvitsee avustusta jossain kohdassa esimerkiksi ylös pääsemiseksi tai putoamisen estämiseksi, on vyö hyvä kohta mistä tarttua kiinni. Vyö siis toimii tarvittaessa kahvana. Luolavyö on kestävää tekoa, eikä sen solki voi aueta, mikäli sitä käytetään oikein. Kiipeilyvaljaita se ei korvaa, mutta on niiden puuttuessa joskus kovin hyödyllinen.
– Vaijeroiduissa poikkikuluissa (”traverse”) voidaan vyöllä joskus korvata kiipeilyvaljaat. Vyöhön voidaan kiinnittää ”lehmänhännät” (cowstails, varmistusnarut) varmistukseksi samalla tavalla kuin valjaisiinkin. Vyö on päällä koko ajan, eikä sitä valjaiden tapaan ole tarvetta riisua pois vaijerikulkujen loputtua. Vyötä ei kuitenkaan suositella henkilövarmistukseen, koska se esim. voi luiskahtaa kainaloon – vastakkaisesta suunnasta puhumattakaan!. Luolavyö on tosi näppärä, mutta oikeasti vaarallisissa paikoissa tulisi aina pyrkiä käyttämään kiipeilyvaljaita.
Luolavöitä saa kaikista luolaroinaa myyvistä kaupoista. Valmistajasta riippumatta vyössä on oltava niin kutsuttu double back -solki eli luistamaton solki.
Luolasäkit
Kaikki tarpeellinen tavara on saatava kulkemaan kätevästi luolaan ja sieltä pois. Tätä varten on olemassa kestäviä luolasäkkejä, joihin voi pakata niin köyden, SRT-varusteet (köysikiipeilyvarusteet), ruuat, varavalot kuin ensiapupakkauksenkin. Retkellä tarvittujen säkkien määrä vaihtelee.
Luolasäkille on muutamia olennaisia kriteerejä. Säkin tulee olla kestävää materiaalia. Luolassa säkkiä luultavimmin heitellään, tönitään, rullataan, raahataan, sullotaan ja kirotaan, eikä ole toivottavaa, että tällä toiminnalla säkkiin saadaan repeämiä.
Veden tulee päästä ulos säkistä kaikissa asennoissa. Eli käytännössä säkin pohjassa tulee olla aukkoja, joista säkkiin päässyt vesi valuu ulos. Sulkemismekanismin tulee olla helppokäyttöinen, jolloin sen avaaminen ja sulkeminen sujuu nopeasti ja vaivattomasti, vaikka kädet olisivatkin hieman kohmeessa tai mudassa. Säkki ei saa kerätä itseensä hillittömiä määriä mutaa lisäpainoksi, joten materiaalin tulee mieluiten olla hieman liukasta ja vesitiivistä vesitaakan vähentämiseksi.
Luolasäkin suuaukkoon on tapana kiinnittää kantajansa selän mittainen prusiknarulenkki. Lenkin päähän laitetaan sulkurengas, jolla pussin voi kätevästi kiinnittää luolavyölle tai valjaisiin. Tällöin pussia voi tarvittaessa roikuttaa itsensä alapuolella (jolloin se on poissa tieltä eikä kampea kantajaa mihinkään suuntaan) ja sen voi myös ilman sulkurenkaan irroitusta laittaa takaisin selkään. Ryöminnöissä säkin voi antaa hilautua perässä prusik-narun varassa. Tällöin ei ole pelkoa, että säkki tippuisi syvyyksiin, vaikka ote siitä välillä irtoaisikin. Itseen sidottua säkkiä on myös huomattavan vaikea hukata. Jos tippumisen vaaraa ei ole, on edellä työntäminen ja rullaaminen useimmiten helpompaa, sillä perässä raahattava lasti ja erityisesti vetonaru, voivat jäädä jumiin aiheuttaen turhaa riesaa. Ahtaissa paikoissa sukellettaessa on perässä hinaaminen ehdottoman kiellettyä, koska hinausköyden tai lastin jumittuminen voi aiheuttaa jopa hengenvaaran.
Valmistajista säkkejä tekevät ainakin Warmbac, Beast, Petzl, Phoenix ja Meander. Luolasäkkejä saa esimerkiksi Cardiffin Up and Underista, Startless Riveriltä ja Ranskalaisesta ja ranskankielisestä Cabesto.com:sta.
Vesitiiviit pussit, purkit ja laatikot
Osa luolaan vietävistä tarvikkeista ei siedä vettä. Tälläistä välttämätöntä tavaraa voivat olla esimerkiksi varaparistot lamppuihin tai kamerat. Näitä varten tarvitaan vesitiiviitä kuljetuspusseja tai laatikoita. Halvimmillaan tämä tarkoittaa kasaa minigrip-pusseja, mutta mikäli vesitiiviydestä haluaa olla varma, kannattaa harkita tähän tarkoitukseen tehtyjä vesitiiviitä pusseja tai laatikoita. Mitkä tahansa retkeilyyn tarkoitetut kuivapussit luultavasti ajavat asiansa, koska pussit kuitenkin pakataan kestävään luolasäkkiin, jolloin kivien terävyys ei niitä pääse rikkomaan. Kuivapusseja valmistavat ainakin Ortlieb, Loksak ja Tatonka. Pusseja myyvät Suomessa esimerkiksi Scandinavian Outdoorstore sekä Varuste.net.
Pitemmillä ja enemmän tavaraa vaativilla luolareissuilla monet käyttävät myös vedenkestäviä laatikoita tai purkkeja. Kyselyt hyvistä vedenpitävistä laatikoista ovat yleensä tuottaneet yhden vastauksen: Pelican box. Näitä vedenpitäviä laatikoita ei valitettavasti saa Suomesta (jos joku löytää, ilmoittakoon). Daren Drum -nimiset purkit ovat myös suosittuja ainakin Britanniassa. Niitä saa mm. Pohjois-Walesissa sijaitsevasta Caving-Gearista.
Kamerat
Luolassa kamera kohtaa vettä, mutaa, mutaa ja lisää mutaa. Ympäristö on kohtuullisen ankara elektroniikalle, joten se kuuluu valita tarkoitukseen sopivaksi sekä suojata soveltuvilla tavoilla. Luolissa kuvaaminen on pimeyden vuoksi haastavaa. Kameralaukkujen käyttämisen sijaan kannattaa mieluummin hankkia vedenpitävä purkki tai laatikko ja laittaa kuvausroinat sinne. Myös kameroiden sukelluskotelot käyvät yhtä hyvin luolatarkoitukseen, mutta ovat toki kalliita.
Ensiapupakkaus
Luolasäkkiin kuuluu aina mahduttaa myös ensiapupakkaus. Pakkauksesta tulee ensisijaisesti löytyä tarpeita erilaisten siteiden tekemiseen (nilkkavammat, kaatumisvammat, naarmut ja haavat) sekä loukkaantuneen lämpimänä pitämiseen. Kun henkeä pelastava ensiapu on annettu ja mahdolliset haavat on hoidettu, muodostaa kymyys liikuntakyvytöntä uhria uhkaavan seuraavan vaaran.
Onnettomuuden tapahduttua luolassa tulee hyvin nopeasti kylmä, koska sieltä ei pääse helposti poistumaan. Tästä syystä avaruushuopa on ehdoton henkilökohtainen varuste. Lämpökynttilöistäkään tuskin olisi haittaa. Ja niistä kuivista tulitikuista.
Monipuolisen valikoiman ensiapupakkauksia löydät Punaiselta Ristiltä. Varuste.netistä saa myös erinomaisia vedenpitäviä ensiapupakkauksia. Muista kuitenkin muokata nämä luolaolosuhteita vastaaviksi.
