Tehdään selväksi heti kättelyssä: Suomen luolat (Aimo Kejonen, Tuomo Kesäläinen, Sakari Kielosto, Seppo I. Lahti ja Veli-Pekka Salonen) on korvaamaton teos Suomessa luolia harrastavalle.

400-sivuinen värikuvitettu järkäle pitää sisällään ennennäkemättömän suuren määrän tietoa luolakohteista kaikkialla maassa. Se perustuu 80-luvulla alkaneeseen kartoitustyöhön, jonka tulokset – ainakin omassa lähipiirissäni lähes myyttiset mittasuhteet saavuttanut “Kejosen lista” – on vihdoinkin suurelta osin koottu yksiin kansiin harrastajien referenssiksi.

Tutkimuksen tuottaman aineiston määrä on valtava, eikä tietoa todellakaan pimitetä lukijalta. Tarkan esittelyn saa 165 luolaa, ja sadoista muista löytyy lyhyempi kuvaus, joka sisältää sekin koordinaatit, mitat ja kuvauksen, enemmän kuin riittävästi retken tekemiseen.

Lisäksi kirja antaa luettelon tarkastamattomista kohteista, ja kutsuu lukijat mukaan etsintä- ja kartoitustyöhön. Mukana on turvallisen retkeilyn ohjeita, luolatutkimuksen historiaa, sekä katsaus luolien geologiaan, biologiaan ja tarustoon.

Aakkosellinen hakemisto puuttuu

Kirjan anti on hulppea, mutta ärsyttävät pikkuseikat haittaavat jonkin verran siitä nauttimista. Varsinaista käyttöä rajoittaa ehkä eniten aakkosellisen hakemiston puute, jollaista hakuteos olisi kovasti kaivannut. Loppupään kattavasta luolalistauksesta puuttuu jostain syystä myös viittaus luolasta muualla kirjassa olevaan kuvaukseen, vaikka toisin päin referenssi löytyykin.

Ilmaisu on ajoittain ärsyttävän epämääräistä: erittäin kiinnostavan ja läpikulkukelvottomana pidetyn Toskaljärven luolan suuaukkojen koko ei käy ilmi, eikä valokuvissakaan ole ihmistä kokoreferenssinä.

Teksti ei ole aivan viimeisteltyä

Teksti on hieman loppusilausta vailla, ja hyppely tiukoista geologisista faktoista kansanperinteeseen välillä ärsyttää tai naurattaa. Kappale luolien yliluonnollisista asukkaista on kuin roolipelikirjan hirviösektiota lukisi. Koordinaattitiedot on vain isommissa esittelyissä päivitetty ETRS89:ään. Jotkut valokuvat ovat suttuisia.

Pieni sisäinen nipottajani löytää kauheasti sanottavaa yksityiskohdista, ja toivoo, että teoksesta tulisi korjattu painos, jossa teksti olisi hiotumpaa ja mukana olisi hakemisto.

Arvokas lähdeteos

Lopulta kuitenkin kaikki tämä nipottaminen kertoo yksinomaan siitä, että Suomen luolissa on yksityiskohtia joihin tarttua. On murskaavan upeaa, että tällainen kirja on julkaistu – että meillä tosiaan on lähdeteos, josta löytyy tietoa sadoista luolista, kaikista maan kolkista. Runsaat valokuvat ja kartat houkuttelevat nostamaan ahterin tuolista, kaivamaan otsalampun komerosta ja lähtemään kohti kivenkoloja.

Kirjoitustyöstä pääosin vastanneet Aimo Kejonen ja Tuomo Kesäläinen ansaitsevat ehdottomasti kypärännoston ja syvän kumarruksen saavutuksestaan, ja heidän kirjansa kuuluu jokaisen kotimaisen luolaretkeilijän hyllyyn.

Dare Talvitie

Suomen luolat – Aimo Kejonen, Tuomo Kesäläinen, Sakari Kielosto, Seppo I. Lahti & Veli-Pekka Salonen; Salakirjat, 2015

Osta netistä

Juttu on alunperin julkaistu Suomen luolaseuran jäsenlehdessä Luola III 2015