Asiaa luolailuun sopivista otsalampuista

Lamppuja löytyy kaiken kokoisia, näköisiä ja muotoisia mutta kaikki eivät sovellu luoliin.
Pääasiallinen valo on aina otsalamppu. Koska luolassa tarvitaan kaikkia raajoja liikkumiseen on tärkeää että lampun saa kiinni kypärän.
Luolassa on myös usein märkää, joten lampun olisi hyvä olla vesitiivis tai vähintään roiskevesitiivis.
Luolaan on aina hyvä ottaa mukaan varalamppu siltä varalta että otsalampun paristot tai akut ehtyvät tai lamppuun tulee vika. Varalamppu voi olla pienempi ja valoteholtaan heikompi kuin päävalo, mutta siinä tulee olla paristot tai akut, jotka kestävät niin kauan, että luolasta päästään ulos.

Valotehon suhteen kannattaa huomata, että määrä ei aina korvaa laatua
Luolat ovat usein ahtaita, jolloin sadan tai kahden sadan metrin päähän kantava valokeila luo vain pienen häikäisevän täplän vastakkaiselle seinälle. Sellainen ei juuri auta maisemien katselussa. Paljon tärkeämpää on että valo leviää tasaisesti joka suuntaan. Tällöin ympäröivää luolaa pystyy ihailemaan kokonaisuutena. Lisäksi näkee mihin kätensä ja jalkansa asettaa eikä kaveriakaan tule niin paljoa häikäistyä. Suomen luolissa 120 lumenia on jo aivan riittävä. Huomio kannattaakin kiinnittää lumeneiden sijasta valokeilaa hajoittaviin diffuusereihin, joilla elämänlaatu luolassa ryömiessä kummasti kasvaa.

Myös lampun valon värisävy voi vaihdella. Ennen ledien valo on useimmiten sinertävää. Nykyään on saatavilla erilaisia ledimodeja, joilla värilämpötilaa voi halutessaan vaihtaa ja luolalamppuunkin saa lämpimämmän sävyn niin halutessaan.
Ulkomaille isoihin luoliin kannattaa hankkia parempi valo
Ulkomaisissa suurissa luolissa tarve nähdä lähiympäristö ja jalkansa säilyy, joskin kauas kantava tähystysvalokin on mukava. Tällöin voi harkita kalliimpaa otsalamppua, jossa on lähivalo ja kaukovalo, tai sitten hieman käytettävyydestä (ja rahasta) tinkien kiinnittää kypärään kakkoslampuksi kevyt spottivalo.
