Lista elokuvista, jotka sijoittuvat luoliin
Luolissa tapahtuu kauheuksia varsinkin elokuvissa.
Etenkin kauhuelokuvia sijoittuu luoliin. Ihmisen alkukantainen pimeän, suljetun ja ahtaanpaikan kammo valmistelee katsojan pelkäämään pahinta. Luolaharrastajan silmin osa elokuvista on melkoista luolailuparodiaa, mutta usein viihdyttävää sellaista. Ikävä kyllä myös oikeita kauhunhetkiä on koettu luolissa…
Esittelyt ja arvostelut: Dare, ellei muuta mainita
What Waits Below alunperin julkaistu nimellä Secrets of the Phantom Caverns
ohj. Don Sharp, 1984
Elokuvallisesti kalkkunaa mutta monin paikoin yllättävän aitoa luolamenoa. Hahmotkin tajuavat käyttää köyttä ja pitää kypäränsä päässä.
The Descent
ohj. Neil Marshall, 2005
Parin luolaseuran perustajajäsenen alkuperäinen kipinä harrastukseen, sekä erinomainen ei näin -oppitunti. Tästä mainiosta elokuvasta oppii monia vääriä asioita, joista voi olla harmia maan alla. Tosin opettavaisesti tehdyillä virheillä on asiaankuuluvat seuraukset.
Tyylitelty, mutta luolat näyttävät ja kuulostavat varsin realistisilta.
The Descent Part 2
ohj. Jon Harris, 2009
Oikean näköisiä, oikein valaistuja ja oikealta kuulostavia luolia sekä ihmisiä, jotka toimivat niin kuin maan alla kuuluukin.
Ei elokuvana ykkösosan veroinen mutta luolaharrastusoppituntina vielä parempi.
The Cave
ohj. Bruce Hunt, 2005
Tällä elokuvalla ei ole elokuvallisia ansioita ja luolaharrastajallekin se soveltuu lähinnä juomapelin pohjaksi.
Parasta antia saa jos harrastaa sekä luolia, sukeltamista että kiipeilyä ja katsoo elokuvaa periaatteella ”ota huikka aina kun joku tekee jotain jota oikea ammattilainen tai edes vähän osaava harrastelija ei ikinä tekisi. Kolmen vartin kohdalla olet ympäripäissäsi.
Sanctum
ohj. Alister Grierson, 2011
Elokuvallisilta arvoiltaan hyvin hatara, mutta luolakuvauksena varsin mainio. Luolaympäristö on aito ja varusteet samoin.
Sukelluspätkät puolestaan sisältävät tiiviin kattauksen toimintatapoja, joita kukaan oikea luolasukeltaja ei täysissä järjissään ikinä, missään, koskaan tekisi. Mutta nättejä ovat maisemat ja tunnelma tiivistyy.
Sanctum on oikein viihdyttävä puhdas seikkailuelokuva, joka ei vajoa Gozilla-luokkaan, vaan tarjoaa hyvää viihdettä ja kauniita maisemia hieman turvallisuuskäytännöissä oikoen.
(arvostelua täydentänyt sukelluksen osalta Ralf)
La cueva
ohj. Alfredo Montero, 2014
Naturalistista luolakauhua Espanjasta.
Käsivarakameralla aivan oikeassa luolassa kuvattu tarina siitä, mitä tapahtuu kun ryhmä tolvanoita lähtee suureen luolaan vailla asianmukaisia varusteita, taitoja tai taustatukea.
Varmaankin luolaisin elokuva joka on vastaan tullut, ja huomioiden päähenkilöiden typeryyden, varsin uskottavakin.
Takaisin pintaan
Juan Reina, 2016
Tässä dokumentissa suomalaiset luolasukeltajat palaavat luolalle, jossa edellinen sukellus ei mennyt suunnitelmien mukaan. Yli sadan metrin syvyydessä ahtaassa kapeikossa alkoi tapahtumien vyöry, joka lopulta johti kahden sukeltajan kuolemaan. Mutta kaveria ei jätetä, joten luolaan oli mentävä takaisin hakemaan kaveri kotiin — vaikka Norjan poliisi oli sen viran puolesta turvallisuussyistä kieltänyt.
Ei tätä parhaalla tahdollakaan voi viihteeksi kutsua, mutta dokumentti tarjoilee katsojalle mielenkiintoista tietoa, aivan upeita maisemia paikasta jossa moni ei ole käynyt, ja toki vakavan pohdiskelun paikan.
